Hae sivuilta

Uutta lautaa seiniin

Ulkoverhouksen uusimisessa kannattaa miettiä tarkoin, minkä tyyppinen laudoitus sopii parhaiten rakennuksen tyyliin. Usein on viisainta kunnioittaa alkuperäisiä ratkaisuja. Esimerkiksi mummonmökin saumarimaseiniä ei kannata toisiksi muuttaa. Toisaalta verhousmateriaalin ja -tavan oivallisella valinnalla saa vaatimattomaan julkisivuun aivan uutta uhkeutta ja ryhtiä.

180x124_ulkoverh.jpg

Suositeltava julkisivuverhouksen puulaji on kuusi. Sen solukkorakenne sulkeutuu kuivuessaan. Kuusipuu imee kosteutta ja elää vähemmän kuin mänty, jonka solukkorakenne jää kuivuessaan sydänpuuta lukuun ottamatta avoimeksi.

Sahattu mänty- ja kuusisahatavara lajitellaan neljään peruslaatuluokkaan: A, B, C ja D. Paras luokka A jakaantuu alaluokkiin A1–A4. Ulkoverhouslaudat ovat yleensä laatuluokkaa B.

Elävän puun kosteuspitoisuus on yli 30 prosenttia. Ulkokuivatun puutavaran kosteusprosentti on parikymmentä ja erikoiskuivan noin kymmenen. Ulkoverhoukseen käytettävän puutavaran kosteuspitoisuuden pitäisi olla asennusvaiheessa alle 20 prosenttia. Liian kostea puu kutistuu asentamisen jälkeen niin paljon, että pontit saattavat aueta.

Puun paksuus vaikuttaa sen kykyyn tasata kosteusvaihteluista johtuvia muutoksia. Mitä ohuempi lauta, sitä levottomammin se käyttäytyy. Ulkoverhouksen suositeltava paksuus on 25–30 mm.

Muotoon höylättyjä verhouslautoja on useita perusmalleja. Niiden lisäksi puutavaraliikkeet pystyvät toimittamaan asiakkaan toivomusten mukaisia erikoisprofiileja. Laudan pintapuoli on useimmiten hienosahattu ja takalape höylätty, jolloin saadaan hyvä mittatarkkuus. Pontin muoto ja syvyys vaihtelevat profiilin mukaan.

Verhouslautojen pintakäsittely aloitetaan jo ennen asentamista. Silloin saadaan pohjustus ja pohjamaalaus ulotettua myös lautojen päihin ja pontteihin. Pohjamaali voidaan sävyttää valitun pintamaalivärin mukaiseksi, jolloin lautojen eläminen ei paljastu maalipintojen irvistelyinä ponteissa.

Työmaalle kannattaa perustaa maalauspiste, johon tehdään telineet sekä maalaamista että kuivattamista varten. Aina parempi, jos sen saa katokseen sateisten päivien varalle. Samalla myös puutavaralla on suojainen varastointipaikka. Katos syntyy helposti parista kevytpeitteestä, jotka viritetään puukehikon varaan.

Pystyyn vai vaakaan

Ulkoverhous asennetaan pysty- tai vaakasuoraan. Niiden yhdistelmätkin ovat mahdollisia, mutta edellyttävät usein mutkikkaita rakenteita, yksityiskohtia ja listoituksia. Ne puolestaan lisäävät ennenaikaisten, kosteudesta johtuvien vaurioiden riskiä.

Pystylaudoitukseen ei yleensä tule jatkoksia, sillä lautojen pituudet riittävät lähes joka paikassa. Vaakalaudoituksessa lautoja joutuu usein jatkamaan. Sadeveden imeytyminen estetään tiiviillä jatkoksella, jonka sahauspinnat maalataan huolellisesti jo asennusvaiheessa.

Tilauksesta on mahdollista saada ylipitkää, sormijatkettua verhouslautaa, jolloin selviää ilman jatkoksia. Puutavaraliikkeestä saattaa löytyä myös lautaa, jonka päät on pontattu. Silloin hyvin istuvan ja tiiviin jatkoksen ei tarvitse tulla kiinnitystuen kohdalle. Hukkakin jää hyvin vähäiseksi.

Pystyverhouksessa nurkat voi toteuttaa helposti ilman nurkkalautoja. Silloin lautojen menekki ja jako suunnitellaan tarkasti etukäteen, jotta laudoitus jatkuu luontevasti seuraavalla seinälle.

Vaakalaudoituksessa nurkkiin tehdään jiiriliitokset. Laudat sahataan vinopäisiksi niin, että liitos on etuosasta tiivis ja taustapuolelta pari milliä auki. Sahatut pinnat käsitellään ennen asentamista kuten jatkoksissakin.

Erityisesti vaakalaudoitetuissa nurkissa pääsee helpommalla, jos käyttää nurkkalautoja. Nurkkalaudat voivat olla tehokeino tai häiritä tasapainoista kokonaisuutta. Ne korostavat nurkkia etenkin, jos väri on eri kuin seinissä.

100x70_ulkoverh_4.jpg 

 

 

Ikkunoiden yhdistämisessä ulkovuoraukseen on monia tapoja. Ilmettä voi tehostaa leveillä vuorilaudoilla. Toisinaan kokonaisuuteen sopivat paremmin kapeat, lähes huomaamattomat listat ikkunan pielissä. Kaikissa tapauksissa tarvitaan alaosaan riittävästi ulospäin kallistuva ja ulkoneva vesilauta tai -pelti. Se estää veden kulkeutumisen rakenteisiin.

Työstö ja naulaus

Kallistuvalla terällä varustettu katkaisusirkkeli on ulkoverhoilijan unelma. Sillä saa tarkasti ja vaivattomasti juuri oikean pituiset laudat. Sirkkeli kannattaa kiinnittää esimerkiksi pitkään lankkuun, jolloin topparin avulla on helppo katkaista toistuvasti saman mittaisia lautoja.

Toki käsisahallakin pärjää. Sahaamisen avuksi kannattaa hankkia tai tehdä jiirilaatikko, joka kiinnitetään pitkään lankkuun.

Laudat kiinnitetään tavallisesti kuumasinkityillä lankanauloilla. Naulan pituuden pitää olla noin kolme kertaa kiinnitettävän laudan paksuus. Sopiva naulausväli on 600 mm eli rakennuksen runkotolppien normaali väli.

Lähelle laudan päätä tuleva naula saattaa halkaista laudan. Sen voi estää poraamalla nauloja varten reiät tai tylpistämällä naulojen kärjet ennen käyttöä parilla napakalla vasaran iskulla.

Paineilmanaulaimessa käytetään täysikantaisia kampanauloja. Iskuvoima pitää säätää niin, etteivät naulat painu liian syvälle. Silloin kannat rikkovat puun pinnan, ja syntyneiden kantakuoppien kautta vesi pääsee imeytymään puun sisälle.    

Tuuletusrako tarvitaan

Verholaudoituksen alla pitää olla 22–25 mm:n tuuletusrako, joka jätetään alaosasta avoimeksi. Vaakaverhouksessa se muodostuu itsestään, kun seiniin asennetaan riittävän paksut pystyt kiinnityslaudat.

100x70_ulkoverh_2.jpg

 

 

Saumarimaverhouksella saa tasapainoiset ja konstailemattomat seinäpinnat. Se sopii myös nykyaikaiseen mökkiin.


 

 

 

Pystyvuorauksen vaakasuoriin kiinnityslautoihin täytyy jättää katkokset, jotta ilmavirta pääsee kulkemaan ylöspäin. Sen voi varmistaa myös ristikkäin tulevilla kiinnityslaudoilla, jolloin ensin naulataan pystyt korotuslaudat ja niihin vaakalaudat.

Pystyverhouksessa laudat pitäisi asentaa sydänpuoli ulospäin. Tosin höylätyissä laudoissa pintapuolen on valinnut höyläri asentajan puolesta jo paljon aikaisemmin. Asennettaessa lautojen sahausnukan ja lustojen suunnan pitäisi olla alaspäin, jolloin vesi valuu liukkaasti laudalta imeytymättä puun sisään.

Pystyyn tulevien lautojen alapäät sahataan vinoiksi, jolloin muodostuu tippanokka. Se vähentää veden imeytymistä päätypuuhun. Myös alapäät pitää pintakäsitellä huolellisesti.

Ulkoverhous ulotetaan muutamia senttejä sokkelin päälle. Rakennuksen sokkelin pitäisi olla riittävän korkea, vähintään 30 senttiä. Lisäksi pintavesien ohjaamiseksi maan pinta on muotoiltava ulospäin viettäväksi, etteivät pintavedet valu sokkelin juureen. Suositeltava vähimmäiskallistus on noin 15 cm kolmen metrin matkalla.

Monta vaihtoehtoa

Perinteisesti pystylaudoitus on toteutettu peiterima- tai lomalaudoituksena. Niissä käytetään yleensä sahattua lautaa. Lomalaudoituksessa alla olevien lautojen välit peitetään lomittain tulevalla laudalla. Peiterimoitetussa seinässä lautojen väliset raot peitetään rimoilla. Molemmissa tapauksissa pintakäsittely kannattaa tehdä viimeistä sivelyä vaille valmiiksi jo ennen asentamista.

Pystyverhoukseen sopivat myös puoli- tai täyspontilliset vuorilaudat. Profiilista ja ponteista johtuen normaalilevyiset ponttilaudat näyttävät kapeilta, joten niiden leveyden valinta vaikuttaa huomattavasti ulkonäölliseen lopputulokseen. Pontatuissa laudoissa peittävä leveys on jopa huomattavasti pienempi kuin kokonaisleveys. Se on otettava huomioon menekkiä laskettaessa.

Vaakaverhouslaudat ovat muotoon höylättyjä puoli- tai täyspontillisia lautoja, jotka on tarkoitettu nimenomaan vaakasuuntaiseen käyttöön.

100x70_ulkoverh_3.jpg

 

Suunnittele kokonaisuus etukäteen. Vaakaverhous madaltaa ja pystyverhous kaventaa. Myös väri vaikuttaa ilmeeseen.

 


Maalia pintaan

Ulkoverhous voidaan maalata monella tavalla ja tuotteitakin on runsaasti. Esimerkiksi Tikkurilalta ja Teknokselta löytyvät toimivat reseptit.

Teksti Hannu Hotakainen Kuvat Anja Tuomi Copyright www.hannuh.fi