Hae sivuilta

Ihana oma piha

Useimpien suomalaisten haaveena on omakotitalo ja oma piha. Pientaloalueita  kierrellessä on helppo huomata, miten tärkeänä oma piha koetaan. Kauniisti suunniteltuja ja toteutettuja pihoja on vaikka kuinka paljon. Niistä on tullut tärkeitä oleskelupaikkoja ja harrastuskohteita.

180x124_ihana_piha.jpg

Pihan suunnittelu kannattaa aloittaa samaan aikaan kuin talonkin. Suunnitelmista on paljon hyötyä jo kaivinkoneen kuopaistessa ensimmäiset kauhalliset perustuksien alta.

Maamassojen sijoittelussa voi ottaa huomioon pihan rakentamisen. Valaistuksen kaapeliojat voidaan kaivaa saman tien. Mahdollisen kuivatuksen edellyttämät salaojat saadaan jo paikoilleen. Myös pihan perustettavissa osissa osataan tehdä tarvittavat maanvaihdot. Pihan suunnittelussa kannattaa turvautua ammattilaisiin, vaikka kaiken kattavaa suunnitelmaa ei haluaisikaan teettää. Pihan rakentaminen sisältää monia yksityiskohtia, joiden toteuttamisessa asiantuntijan tiedot ovat arvokkaita.

Ensi töiksi arvioidaan tontin olemassa oleva kasvillisuus. Totuus on se, että kaupunkimaisen pienellä omakotitontilla ei pysty säilyttämään kovin paljon alkuperäistä kasvillisuutta. Puustoinen tontti on parturoitava suurimmalta osaltaan. Ehkä joitain pienehköjä puita tai pensaita pystyy pelastamaan siirtämällä uuteen paikkaan. Myös isot kivet kannattaa säästää. Maaston mahdolliset muotoilut otetaan huomioon jo ylimääräisten maamassojen sijoittelussa.

Tontin tuleva liikenne autopaikkoineen ja kulkureitteineen edellyttää kantavaa maapohjaa. Tarvitaan maamassojen vaihtamisia ja sorakerroksia suodatinkankaineen. Varsinkin savipohjaisilla tonteilla saattaa tulla paikallista kuivatustarvetta. Salaojat ja vesien purkupaikat vaativat suunnittelua. Vesiaiheen toteuttaminen edellyttää putkiston vetämistä jo pihanrakentamisen alkuvaiheessa.

Pohtimista riittää

Pihan eri osat jaetaan käyttötarkoituksen mukaan alueisiin. Mihin mitäkin toimintoja sijoit etaan? Miten ne rajataan toisistaan? Miten suojaudutaan auringolta, tuulelta tai naapurien katseilta? Lipputangon paikka, puutarhavälinevajan sijainti ja aidat liittyvät pihasuunnitteluun, mutta mahdollisesti luvanvaraisina ne on otettava huomioon jo talon perussuunnittelun yhteydessä.

Pihan valaistukseen kannattaa kiinnittää erityistä huomiota. Maakaapeleiden vetäminen on vaivatonta samalla kun pihaa muutenkin myllerretään. Jälkeenpäin niiden asentaminen rikkoo hyvälle alulle päässeen nurmikon ja ehkä muutakin kasvillisuutta. Jätehuollolle pitää löytää järkevä toteuttamistapa. Aivan liian usein vierasta tervehtii ensimmäisenä jäteastia sotkuisine ympäristöineen. Myös kompostille ja tuuletustelineelle tarvitaan suojaiset sijoituspaikat.

100x100__ihana_piha_6.jpg 

 

 

 

Puut, pensaat ja kasvit ovat olennainen osa pihaa. Taimien kotimaisuudesta kannattaa varmistua, sillä ulkomailla kasvatetut lajikkeet eivät aina menesty meidän leveysasteillamme. Puut kasvavat hitaasti, joten ne kannattaa istuttaa mahdollisimman isoina. Puita valitessa pitää ottaa huomioon kasvupaikka. Isoksi kasvanut puu on melkoinen varjostaja ja tarvitsee runsaasti tilaa ympärilleen. Pensaat antavat näkösuojaa ja silmäniloa.

 


 

 

100x100__ihana_piha_1.jpg

 


 

 

Huvin ja hyödyn voi yhdistää valitsemalla esimerkiksi marjapensaita. Ne kootaan mieluummin ryhmiksi kuin ripotellaan pitkin tonttia. Talvea ajatellen istutetaan myös ikivihreitä pensaita ja havupuita.

 

 

 

 

 

 

100x100__ihana_piha_4.jpg 

 

 

 

 

Perennat ilahduttavat kotipuutarhuria koko kesän. Niistä muodostetaan ryhmiä, joissa on eri aikoihin kukkivia, erikorkuisia ja erivärisiä perennoja. Kukkasipulit istutetaan syksyllä ennen maan jäätymistä. Ne ovat keväällä ensimmäisiä väriläiskiä, kun muu luonto vasta heräilee.

Hyötyä puutarhasta

Hyötykasveille kannattaa varata nurkkaus pihasta. Yrtit tai ainakin tillit ja persiljat on mukava  hakea omasta puutarhasta. Vihannespenkistä saa porkkanat ja uudet perunat juhannukseksi. Vadelmapensaista muodostuu hyödyllinen näkösuoja. Omenoita voi kasvattaa vaikka perheomenapuussa – kolmea lajiketta samassa puussa. Hyötypuutarhassa riittää tekemistä koko kesäksi, joten se kannattaa mitoittaa käytettävissä olevan ajan ja innostuksen mukaan. Kitkeminen ja kastelu ovat lähes päivittäistä puuhaa.

Kesävihanneksille 20–30 neliömetriä on kylliksi keskivertoperheessä. Suoraan maasta syötäville perunoille ja mansikoillekin voi varata samankokoiset palstat. Jos vihanneksia kasvattaa myös talven varalle, kulutus on arvioitava ja kasvimaata laajennettava sen mukaan.

Vihannesmaa perustetaan kernaasti loivaan rinteeseen, aurinkoiseen ja lämpimään paikkaan. Maan laatu kannattaa selvittää ja tehdä sille tarvittavat parannustoimenpiteet. Tarkalla kylvöllä vähennetään harventamistyötä. Maanpinnan katteet puolestaan vähentävät kastelutarvetta. Luonnonmukaisessa tuholaisen torjunnassa auttavat kasvuharsot, kumppanuuskasvit ja kylvöaikojen porrastukset sekä lajikevalinnat.

Salaatit ja retiisit voi kylvää vaikka keittiön oven viereen, jolloin niitä on nopea noutaa ruokapöytään. Yrttikasvit kannattaa kasvattaa astioissa. Silloin ne voi nostaa sisälle kylmien öiden tullessa ja viedä kellariin talvehtimaan. Osalla vihanneksista on pitkä taimikasvatusaika, joten siemenet on pantava itämään jo lopputalvesta.

100x100__ihana_piha_5.jpgKasvihuonekin

Monen kotipuutarhurin haaveena on oma kasvihuone. Sen tai kasvilavan tekee helposti itsekin. Kesäkäytössä riittää puukehikon varaan pingotettu muovi. Kasvihuoneviljelyä voi aloitella ensin vaatimattomissa oloissa. Jos innostus ja viitseliäisyys säilyvät, voi myöhemmin  hankkia isomman ja komeamman kasvihuoneen.  Kukkien lisäksi kasvihuoneessa kasvatetaan tavallisesti tomaattia, paprikaa ja kurkkua. Kiivi, meloni ja viiniköynnökset ovat mielenkiintoisia kokeiluja. Kasvihuone sijoitetaan aurinkoiseen ja tuulensuojaisaan paikkaan. Vesipisteen läheisyyttä oppii arvostamaan, sillä kasvihuoneessa tarvitaan runsaasti kasteluvettä. Kuumuus ja kuivuus vievät kasvit hengiltä nopeasti. Tomaattisato saattaa olla menetetty jo viikonlopun mittaisen poissaolon seurauksena.

Omia omenoita

100x100__ihana_piha_3.jpg

Hedelmätarha on monen omakotiasujan suunnitelmissa. Sinne on tarjolla runsaasti vaihtoehtoja. Omenoita, päärynöitä, kirsikoita, luumuja, kriikunoita on hauska poimia omiin suihin. Erityisesti omenapuiden lajikkeita on hirmuisesti. Makuasiat usein ratkaisevat, mutta asiantuntijaa kannattaa kuunnella esimerkiksi kypsymisajankohdan, käyttötarkoituksen ja taudinkestävyyden suhteen. Lajikkeilla on suuria eroja myös talvehtimisen kyvyssä.

Hedelmätarha on parhaimmillaan lämpimässä, kylmiltä tuulilta suojatussa etelä- tai länsirinteessä. Hedelmäpuille valo on ehdoton edellytys. Koivuja ei hedelmäpuiden lähellä saisi olla, sillä jo yksi puu haihduttaa satoja litroja vettä vuorokaudessa. Myös muut lehtipuut ovat arveluttavia kavereita hedelmäpuille. Kevät on parasta istutuskautta, mutta omenapuun voi panna maahan vielä myöhään syksyllä. Astiataimien istuttaminen onnistuu varmimmin. Avojuuriset taimet kuivuvat helposti istutuksen yhteydessä ja jopa kuolevat.

Jänikset ja myyrät ovat mieltyneet erityisesti nuoriin taimiin. Ne kannattaa suojata heti istuttamisen jälkeen.

Herukoita ja vadelmia

Herukat kuuluvat jokaiseen omakotitalon puutarhaan. Ne vaativat vain vähän hoitoa ja antavat vuodesta toiseen herkullisen sadon. Herukat tarvitsevat runsaasti auringonvaloa. Varjossa niihin kasvaa kyllä komeat lehdet, mutta marjoja pensaista ei juuri löydy.

Herukkapensaita voi istuttaa vaikkapa takapihan aidaksi, ellei pienestä pihasta parempaa paikkaa niille löydy. Paras istutusaika on keväällä, mutta valmiiksi juurrutettuja astiataimia voi istuttaa koko kesän. Keväällä istutetut taimet typistetään heti noin 20-senttisiksi. Kasvuvaiheessa istutettuja astiataimia ei tarvitse leikata, se on tehty jo taimitarhalla. Vadelma on kasvupaikan suhteen vaativa. Puutarhavadelmat ovat yleensä alkujaan ulkomaisia lajikkeita, joten niiden talvenkestävyys on rajallinen. Siitä syystä myös sato vaihtelee lähes katovuodesta runsassatoiseen.

Valoisassa, lämpimässä ja tuulelta suojatussa paikassa vadelma viihtyy parhaiten. Maapohja muokataan vadelman toiveiden mukaiseksi.

Vanhasta vadelmatarhasta ei yleensä kannata siirtää taimia uuteen tarhaan. Taimet ovat todennäköisesti virusten riivaamia. Niitä levittävät kirvat luonnonvadelmista, joissa virustauteja esiintyy aina. Virusten heikentämien taimien sato saattaa olla olematon terveiden vadelmien tuottoon verrattuna. 

Raparperi antaa pari satoa kesässä. Siitä voi korjata keiton ja piirakan aineksia pakastimeenkin. Raparperille varataan kasvupaikkaa neliön verran. Taimi istutetaan keväällä. Se viihtyy samalla paikalla vuodesta toiseen, jopa parikymmentä vuotta. Vehmas raparperi on puutarhan silmänilo varsinkin silloin, kun muut taimet ovat vasta elämänsä ensi metreillä.

4_nurnikon_pohjat.jpgNurmikkoa ja pihakiviä

Nurmikon perustaminen aloitetaan perusmaan muotoilulla. Taitava kaivinkoneen käyttäjä tekee sen nopeasti ilman raskasta lapiotyötä. Pinnan muodot, kaadot ja luiskat tehdään mahdollisimman tarkasti. Samalla kaivetaan myös istutuskuopat, jolloin niistä kertyvä joutomaa voidaan käyttää muotoilussa.

Nurmikkoa ei kannata istuttaa kovin jyrkille rinteille. Onnistuminen on epävarmaa, ja ainakin nurmikon leikkaaminen on hankalaa. Pengerrysten avulla jyrkille rinnetonteille saadaan muodostettua tasaisempia alueita.

Multa kannattaa levittää jo syksyllä, vaikka istutustyöt jäisivätkin seuraavaan kevääseen. Talven aikana multa tiivistyy. Keväällä päästään aikaisin eteenpäin, kun ei tarvitse taistella syvälle jäätyneiden multakasojen kimpussa.

Osa pihasta kaipaa ehdottomasti päällystettä. Käytävät, sisääntuloväylät ja patiot ovat tyypillisiä päällystettäviä pihanosia. Seinänvierustalle ladotaan esimerkiksi hieman miehen nyrkkiä isompia luonnonkiviä. Päällystämiseen sopivia materiaaleja ovat esimerkiksi kestopuuritilät, liuskekivet, betonilaatat, betoniset pihakivet ja noppakivet. Niitä yhdistelemällä voi rakentaa eläviä ja mielenkiintoisia pihapäällysteitä. Pohjatyöt kannattaa tehdä huolellisesti.

Portaita, penkereitä, tukimuureja

Jos tontilla on selkeitä korkeuseroja, kannattaa käyttää tukimuureja, pengerryksiä, luiskia ja maaportaita. Niiden avulla voi helposti erottaa toisistaan eri tarkoitukseen suunniteltuja piha-alueita.

Luiskien pitää olla loivia, etteivät ne ole talvella liukkaita ja ettei pintamaa huuhtoudu pois kovalla sateella. Kulkureiteiltä vesi pitää johtaa pois ojien, kourujen ja kallistusten avulla.

Rinteeseen upotetut ja maaston mukaan polveilevat portaat sulautuvat kauniisti luontoon. Portaita ei tietenkään kannata sirotella tontille ylen määrin, sillä ne hankaloittavat esimerkiksi kottikärryjen tai lastenvaunujen kanssa liikkumista. Myös liikuntarajoitteisille tulee turhia vaikeuksia.

Tukimuurin tavallisin materiaali on betonista valettu muurikivi. Sitä ei kannata tehdä 70 senttiä korkeammaksi ilman erityisjärjestelyjä. Matalat muurit voidaan asentaa pystysuoraan, mutta muurin kasvaessa sitä kallistetaan penkkaan päin noin 7 mm:n hammastuksella.

Tukimuurin voi rakentaa myös luonnonkivistä. Se kestää hyvin routimista. Asennusalustana on silloinkin asennushiekka ja kantavana kerroksena sora- tai murskepatja mahdollisine salaojineen.

Alimmaisiksi asennellaan isoimmat kivet. Päälle tulevat pienemmät kivet ja ylimpään kerrokseen laakeat kivet, jotka suojaavat muuria sateilta.

Kesällä terassille

Katettuja ulkotiloja pitäisi suunnitella talon eri puolille. Silloin voi valita tuulen, auringon tai mielialansa mukaan mieluisimman paikan. Terassin pystyy rakentamaan jälkeenpäinkin talon kylkeen. Katon voi korvata rullalle kääriytyvällä markiisilla tai isokokoisilla auringonvarjoilla.

Terassin lattian runko tehdään kestopuusta. Paksuudessa ei kannata säästellä. Mitä tukevampaa puutavaraa käyttää, sitä pitempi tuentaväli voi olla. Rungon kokoamisessa kannattaa käyttää palkkikenkiä, kulmarautoja ja reikälevyjä.

Jos lattian kokoaa elementeiksi alapuolelle ruuvattujen lautojen avulla, näkyviin ei jää lainkaan lattialautojen kiinnitysnauloja tai -ruuveja. Maasta irti olevan terassin askelmat voi ripustaa terassin runkorakennelmaan. Silloin maan mahdollinen painuminen tai routiminen ei aiheuta ongelmia.

Aidan suojaa

Aidalla on monta roolia. Se toimii näkösuojana, estää tuulta tai melua, pitää omat kotieläimet sisäpuolella ja vieraat eläimet ulkopuolella. Ennen muuta se muodostaa selkeän rajan omalle pihapiirille.

180x124_aitaa_piha.jpg

Aidan rakentaminen on usein luvanvarainen toimenpide, joten asia kannattaa tarkistaa rakennusviranomaisilta. Aita voidaan merkitä jo talon rakennuslupa-anomukseen, jolloin sillekin saadaan lupa saman tien. Aidan rakentamisesta tulee silloin myös velvollisuus.

Aita voi olla elävä pensaista muodostuva tai erilaisista rakennusmateriaaleista valmistettu. Pensasaitatyypin valinnassa kannattaa ottaa huomioon monia ominaisuuksia: kasvunopeus, leikkaamistarve, suojauskyky ja tietenkin myös hinta. Hyvä on myös muistaa, että talvella moni pensasaita näyttää aivan erilaiselta kuin kesällä. Tiili- ja kiviaidat ovat hieman massiivisia tavallisen omakotitalon yhteydessä. Lisäksi niiden perustaminen ja pystyttäminen ovat mittava toimenpide.

Puinen aita on yksinkertainen rakentaa. Sen ilmeeseen voi vaikuttaa helposti värillä ja muodolla. Pystyaita näyttää todellista korkeammalta ja sopii matalaksi ja pitkäksi aidaksi. Vaakalaudoituksella on puolestaan madaltava vaikutus, joten korkeakaan, hyvin näkösuojaa antava aita ei näytä raskaalta. Värityksessä voi noudattaa taloon valittuja sävyjä.

100x100__ihana_piha_2.jpgTeräs- ja kestopuutolpat voi lyödä maahan sellaisenaan, jos maan laatu sen mahdollistaa. Teräksestä valmistetut tolppajalat on helppo saada maan sisään. Puinen tolppa asennetaan tolppajalan pesään. Tarvittaessa kaivetaan jokaiselle tolpalle kuoppa, johon valetaan pilarikengällä varustettu betoniantura. Routimattomuus varmistetaan maamassojen vaihdolla tai routasuojauksella.

Portti on vieraalle kuin pihan käyntikortti. Sen pylväistä tehdään yleensä jykevämpiä kuin aitatolpat. Usein puuaidankin yhteydessä näkee tiili-, kivi- tai metallipylväitä. Portin pitää olla rakenteeltaan tukeva, ettei se roiku ja repsota epämääräisesti.

Portin ulkonäkö on makuasia, mutta tyystin valloilleen ei kannata päästää mielikuvitustaan edes portin suunnittelussa. Portti on parhaimmillaan, kun se nivoutuu talon, aidan ja pihamaan tyyliin ja henkeen sekä väreiltään että muodoltaan.

 

Teksti Hannu Hotakainen Kuvat Anja Tuomi Copyright www.hannuh.fi