Hae sivuilta

Oma ranta kuntoon

Moni mökin omistaja kamppailee rantansa umpeenkasvamisen, liettymisen ja mataloitumisen kanssa. Rannan kunnostamiseen löytyy monia hyviksi koettuja keinoja.

180x124_rannan_kunnostus.jpg

Kunnostamisella ja hoidolla saadaan rannasta entistä paremmin virkistyskäyttöön soveltuva. Yleensä tavoitteena on parantaa uinti- ja veneilymahdollisuuksia. Samalla kannattaa ottaa huomioon myös eläinten ja kasvien elinolosuhteiden kohentaminen.

Tavanomaisia siivous- ja hoitotoimenpiteitä ovat käsityökaluilla tehtävä vesikasvien niitto, haitallisten kivien poisto sekä rannalle ajautuneen ja pohjaan painuneen kasvimassan säännöllinen kerääminen. Näitä pienimuotoisia kunnostustöitä rannanomistaja voi tehdä oman harkintansa mukaan. Niihin kuuluu myös oikeus rannan vahvistamiseen kivillä.

Rannan käyttökelpoisuus ja viihtyisyys paranevat merkittävästi, kun kaatuneet tai lahonneet puut poistetaan ja pensaikkoja harvennetaan.

Runsaan vesikasvillisuuden niitto parantaa virkistyskäyttöä. Siitä voi olla hyötyä myös kalakantojen hoidolle, kalastukselle ja vesilinnuillekin.

Ahven- ja haukikannat ovat usein taantuneet vesistöissä, joiden rannat ovat kasvaneet umpeen. Hauen ja ahvenen elinympäristöä voi kohentaa niittämällä kasvustoon muutaman metrin levyisiä, rannansuuntaisia käytäviä ja aukkopaikkoja.

Niitoissa ja ruoppauksissa kannattaa välttää suoraviivaisia ja maanomistusrajojen mukaisia linjauksia. Kaikkea ei kannata poistaa, sillä kasvustot toimivat lintujen suojapaikkoina ja naapureiden välisinä näköesteinä.

Oikeaan aikaan oikealla tavalla

Niitto liian aikaisin isolta alueelta saattaa voimistaa sinileväkukintoja. Myös kalojen lisääntymisolosuhteet voivat heikentyä ja lintujen pesinnät häiriintyä.

Ruovikko rajoittaa järvikortteen ja uppokasvien määrää. Ojansuissa kasvillisuus sitoo vesistön kuormitusta lisääviä ravinteita, joten parturoinnissakin kannattaa käyttää harkintaa.

Ensimmäisenä kesänä niitetään kahteen kertaan – juuri ennen kasvien kukkimista kesäkuun lopulla ja toisen kerran kolmen tai neljän viikon kuluttua edellisestä.

Toisena kesänä niitetään vain kerran heinäkuun puolivälin jälkeen, mutta ennen elokuun puoltaväliä. Kasvukauden lopulla niitosta on hyvin vähän hyötyä.

Seuraavina kesinä niitetään tarpeen mukaan – pääasiassa samaan aikaan kuin toisenakin kesänä.

Kaikki niitetty kasvimassa on kerättävä pois vedestä. Se onkin niiton työläin ja aikaa vievin vaihe.

Keräämätön niittojäte rumentaa maisemaa. Maatuessaan se heikentää veden laatua ja saattaa uhata naapurisopuakin ajautuessaan vieraisiin rantoihin.

On tärkeää kerätä myös kellus- ja uposlehtisten lajien silppu pois, sillä useat niistä pystyvät kasvamaan uudestaan jo pienistä palasista. Niiton jälkeen kasvillisuus saattaa riehaantua entistä voimakkaampaan kasvuun.

Koneellinen niitto, lietteen poisto tai ruoppaus voivat aiheuttaa naapurustolle tai vesialueen omistajalle haittoja, jotka johtavat ikäviin erimielisyyksiin. Myös kunnan ympäristönsuojeluviranomaisilla saattaa olla sanansa sanottavana toimenpiteisiin.

Vähäinen lietteen, matalikon tai muun haitan poistaminen kunnostamalla on sallittua. Siitä ei kuitenkaan saa olla haittaa esimerkiksi kalastukselle, luonnonkauneudelle, ympäristön viihtyisyydelle tai vesistön virkistyskäytölle.

Vähäistä suurempien kunnostustoimenpiteiden aloittamisesta ja suorittamistavasta on sovittava useiden tahojen kanssa. Merkittävät ruoppaus- ja rakentamistoimenpiteet ovat myös luvanvaraisia.

Alueelliseen ympäristökeskukseen on otettava aina yhteyttä, jos kunnostettava ranta kuuluu Natura 2000 -verkostoon, uhanalaisten lajien esiintymisalueeseen, lintuvesien tai -rantojen suojeluohjelmaan. Sama koskee myös rantaa, jonka epäillään sisältävän pilaantuneita maita.

Monta tapaa ruopata

Pitkäpuomisella kaivinkoneella onnistuu ruoppaaminen rannalta. Se on erityisen hyvä vaihtoehto, jos massat voidaan sijoittaa lähelle ruoppauspaikkaa.

Talvella ruoppaus onnistuu myös jään päältä. Jäätä voidaan vahvistaa poistamalla lumi ja pumppaamalla vettä jään päälle. Ruoppausmassat kuljetetaan sopivaan paikkaan esimerkiksi traktorilla. Talviruoppaus on hyvä vaihtoehto vaikeasti saavutettavilla rannoilla. Muutenkin ruoppauksesta aiheutuu luonnolle vähiten haittaa talvella.

Ruoppausmassat kannattaa sijoittaa tulvakorkeuden yläpuolelle verrattain etäälle rannasta. Massat soveltuvat myös rannan läheisten alueiden korottamiseen. Aina pitää kuitenkin varmistaa, etteivät ne valu takaisin vesistöön. Ravinto- ja humuspitoista massaa voidaan käyttää maanparannusaineena.

Ruoppaus onnistuu myös ponttonin päältä. Silloin maamassojen kuljettaminen sujuu parhaiten proomulla, etenkin jos lähistöllä on sopiva massojen tyhjennyspaikka.

Imuruoppaus soveltuu huonosti kesämökkirannan pienimuotoiseen kunnostukseen, sillä pohjalietteelle tarvitaan hyvin suunniteltu läjitysallas.

Ruoppauksella on varjopuolensa. Etenkin hienojakoisilla savipohjilla työstä saattaa aiheutua pitkäaikaisia ja laajalle alueelle leviäviä samentumia.

Ruoppauksen teettäjä vastaa aiheuttamistaan haitoista. Esimerkiksi vanhojen sahojen, teollisuuslaitosten ja viemäreiden purkualueiden lähistöillä ruoppauksen yhteydessä saattaa vapautua runsaasti haitallisten aineiden jäämiä. Jos tämän suuntaisia epäilyjä herää, täytyy ehdottomasti olla yhteydessä alueelliseen ympäristökeskukseen. 

Mutapohjasta hiekkaranta

Ruopattu alue säilyy hyvässä kunnossa pitkään, kun pohjalle asennetaan suodatinkangas ja sen päälle 25–30 senttiä hiekkaa.

Parhaan lopputuloksen saa, kun hankkii suodatinkangasrullat jo syksyllä ja siirtää ne rantaan ennen maan jäätymistä. Lähelle rantaviivaa kaivetaan oja. Sen pohjalle ankkuroidaan kangasrullien päät soralla.  

Jäiden tultua rullat kieritetään auki jään päälle. Kankaat limitetään parikymmentä senttiä ja ommellaan toisiinsa kiinni pitkin pistoin esimerkiksi nailonsiimalla. Suodatinkankaiden päälle ajetaan hiekkakerros. Keväällä jäiden sulaessa ne painuvat pohjaan.

Samalla keinolla mutapohjaisesta rannasta saa hiekkapohjaisen uimarannan ilman ruoppaustakin. Suodatinkangas estää hiekan sekoittumisen mutaan ja vaikeuttaa olennaisesti uuden kasvuston syntymistä.

Teksti ja kuva Hannu Hotakainen Copyright www.hannuh.fi
Lähde: Hoida ja kunnosta kotirantasi, Suomen ympäristökeskus