Hae sivuilta

Pinnan alla kipsilevyä

Kipsilevy on monipuolinen rakentajan ja remontoijan materiaali. Se sopii seiniin, kattoihin ja lattioihinkin. Lisäksi sitä voi käyttää ulkoseinissä tuulensuojalevynä ja myös paloa rajoittaviin rakenteisiin.

180x124_kipsilevy.jpg

Kipsilevyjen tyypillisimpiä käyttökohteita ovat seinät ja katot. Tasoittamisen jälkeen tasainen ja saumaton pinta on mitä mainioin alusta tapetoinnille tai maalaamiselle.

Kipsi on luonnonmineraali, jonka syntyjuuret ulottuvat jopa 200 miljoonan vuoden päähän. Kipsi oli ensimmäinen polttamalla saatu laastin sideaine. Sitä käytettiin jo muinaisessa Egyptissä ja antiikin Roomassa.

Eurooppaan kipsi tuli 1600-luvulla, jolloin ranskalaiset ja englantilaiset alkoivat käyttää sitä koristeissa ja sisäpintojen rappauksissa.

Kipsilevyn historia alkaa 1800-luvun lopulla. Nykyisen tyyppinen, kartongilla vahvistettu kipsilevy patentoitiin 1908 Yhdysvalloissa. Euroopassa ensimmäinen tehdas käynnistyi 1917. Siitä saakka kipsilevyä on käytetty myös Suomessa.

Kipslevy tasaa sisäilman kosteuspitoisuutta ja parantaa ääneneristystä. Kipsi parantaa myös paloturvallisuutta. Kidevesi vapautuu, jolloin lämmönnousu ja palon eteneminen hidastuvat.

Seinään

Kipsilevyä käytettäessä runkojako on yleisesti 600 mm. Laatoitettavissa seinissä se on kuitenkin 400 mm ja 900 mm:n levyisiä levyjä käytettäessä 450 mm.

Puurungon lisäksi käytetään yhä useammin teräsrunkoa. Lattiaan ja kattoon kiinnitettyjen kiskojen väliin asennetaan pystyrangat. Niitä ei tarvitse edes kiinnittää vaakakiskoihin. Jos sen poikkeuksellisesti haluaa tehdä, käytetään kiinnityspihtejä. Kipsilevyt ruuvataan teräsrunkoon itseporautuvilla ruuveilla.

Kiskoja ja teräsprofiileja valmistetaan useille seinän paksuuksille. Ääneneristävyyttä lisäävät erilaiset tiivistenauhat, joita käytetään liitettäessä seiniä muihin rakenneosiin.

Sisäverhoukseen tarkoitetut kipsilevyt ovat yleensä 13 mm paksuja ja 1200 mm tai 900 mm leveitä. Pituuksia on useita. Reunat ovat ohennettuja tai suoria. Tavallisen levyn lisäksi valmistetaan erikoiskovaa laatua ja lisäksi 6 mm:n paksuista saneerauslevyä.

Kattoon

Kipsilevystä saadaan kattoon yhtenäinen ja tiivis pinta. Koolauksen varaan voidaan asentaa kaikki 13 mm:n paksuiset sisäkipsilevyt. Katossa käytetään korkeintaan 400 mm:n koolausväliä. Saneerauskipsilevy vaatii yhtenäisen alusrakenteen, kuten vanhan kattopinnan.

Katon levyttäminen aloitetaan yleensä kulmasta. Levyhissi helpottaa nostamista. Ensin levy ruuvataan kiinni toiselta pitkältä sivulta, seuraavaksi keskeltä ja lopuksi toiselta reunalta. Tällä ruuvausjärjestyksellä varmistetaan, että levy ei jää keskeltä irti koolauksesta.

Liian lähellä reunaa ruuvit aiheuttavat pullistumia, jolloin seuraava levy ei mene tiiviisti puskuun. Hyvä konsti onkin kiinnittää levy reunoiltaan vain muutamalla ruuvilla ja sen jälkeen asentaa viereinen levy. Vasta sen jälkeen ruuvataan loput ruuvit molemmin puolin saumaa.

Lattiaan

Elämätön ja massiivinen kipsilevylattia soveltuu alustaksi useimmille lattian pintamateriaaleille. Kipsilevylattian etuna on kuiva rakennustapa, jolloin säästetään aikaa ja kuivatuskustannuksia. Lattioiden päällystäminen voidaan aloittaa nopeasti levyjen asentamisen jälkeen.

Kipsilevylattian voi rakentaa puu- ja teräskannattajien tai vanhan lattian varaan. Pääkannattajien jakoväli saa olla korkeintaan 600 mm. Niiden päälle tulee harvalaudoitus.

Vanhaan lattiaan asennetaan yksi tai kaksi kerrosta kipsilevyä pinnoitusalustaksi. Päällimmäisenä kerroksena on aina erikoiskova tai lattiakipsilevy. Ennen levytystä epätasainen vanha pohja oikaistaan lattiatasoitteella. 

Kolmikerroksinen lattia tehdään 13 mm:n reunaohentamattomista levyistä. Päällimmäiseksi tulee erikoiskova. Levykerrokset kiinnitetään toisiinsa laastilla tai liimalla ja ruuveilla.

Kolmikerroslattiaan voi asentaa lattialämmityksen. Keskimmäinen levykerros muodostetaan levynsuikaleista, joiden väliin jätetään urat lämmityskaapelia tai -putkea varten.

Ennen pintalevyn asentamista urat täytetään juoksevalla, kiviainespohjaisella laastilla tai tasoitteella.

Koolauksen varaan lattian voi tehdä myös kaksikerroksisena. Silloin käytetään 15 mm:n paksuista lattiakipsilevyä. Levyrakenteinen uiva lattia tehdään suoralle ja tasaiselle alustalle. Oikaisuun käytetään tasoitetta, kevytsoraa tai kuivaa hiekkaa. Tarvittaessa kosteuden nousu estetään kosteussululla.

Ensimmäinen kerros aloitetaan vajaalla levyllä, jotta seuraavan kerroksen sauman tulevat eri kohtiin.

Päällimmäiset levyt kiinnitetään alempaan kerrokseen laastilla tai liimalla. Välittömästi asentamisen jälkeen kävellään levyn yli, jotta tartunta varmistuu. Lisäksi levyt kiinnitetään alempaan kerrokseen kaksoiskierteisillä EK-ruuveilla.

Märkätilaan

Knauf on tuonut markkinoille erityisesti märkätiloihin tarkoitetun kipsilevyn. Sen tunnistaa sinisestä värisävystä. Levyn ytimen kosteudenkestävyyttä on parannettu. Myös veden imeytymistä on pienennetty erikoiskäsittelyn avulla.

Levy on lasikuituvahvisteinen ja jäykkärakenteinen. Se on tukeva tausta ripustuksille ja hyvä elämätön alusta vedeneristykselle.

Taipuukin tarvittaessa

Kipsilevyllä voi tehdä myös kaarevia seiniä. Yleisesti käytetään 13 mm:n tavallista levyä. Ohuempi saneerauslevy taipuu vielä paremmin. Kaksi levyä yhteen liitettynä levytyksen paksuus on sama kuin normaalilevyllä.

Työmaalla kipsilevyn taivutusta kannattaa testata ensin koelevyillä, jotta löydetään  sopivin taivutustapa.  Levy taipuu sekä pitkittäin että poikittain. Kaarevan seinän runkona voi olla puu tai teräs.

Kuivana kipsilevy taipuu vain loiviin kaariin. Taivutussäteen pitää olla 300–400 cm. Levy ruuvataan kiinni aloitusreunasta ja taivutetaan seuraavaa runkotolppaa vasten ja kiinnitetään. Taivutus jatkuu eteenpäin samalla tavalla.

Kostutettu kipsilevy taipuu tiukkaankin kaarrokseen.  Levyt kostutetaan hyvissä ajoin, ja aina ”sisäkaarteen puolelta”.  Kostutus tehdään vedellä ja maalitelalla, harjalla tai sienellä. Levyt jätetään vettymään märät pinnat vastakkain.

Taivutuksessa voi käyttää apuna rimoista tai laudoista rakennettua muottia.  Yksittäisen levyn taivuttaminen onnistuu painamalla vinosti seinää vasten. Samalla estetään levyn liukuminen lattialla. 

Tuulensuojaksi

Ulkoseinien tuulensuojalevyn tehtävänä on estää kylmän ilman pääsy seinien rakenteisiin heikentämään lämmöneristyskykyä. Samalla seinän rakenteen pitää olla riittävän tiivis, mutta kuitenkin vesihöyryä läpäisevä. Tuulensuojakipsilevy täyttää hyvin molemmat toiminnalliset vaatimukset. Tuulensuojalevyn paksuus on 9 mm. Levyt kiinnitetään puurunkoon nauloilla, hakasilla tai ruuveilla.


180x124_kipsilkaav.jpg

Näin syntyy kipsilevy

Stukkokipsi, vesi ja lisäaineet siirretään putkia pitkin sekoittimeen.
Valmis kipsimassa pursotetaan pintakartongille.
Sen reunat on käännetty ylös, jolloin muodostuu tulevan levyn levyinen kouru.
Seuraavaksi myös kipsimassan päälle tulee kartonki.
Telojen välistä kulkeva levyaihio saa lopullisen paksuuden.
Radalla kulkiessaan kipsi kovettuu.
Samalla tarkistetaan mittalaitteilla, että levyn mitat ovat oikeat.
Levyihin tulostetaan myös tuotemerkinnät.
Kun kipsi on kovettunut, katkaistaan levynauhasta raakamittaisia pätkiä.
Levyt käännetään ympäri, ja ne kulkeutuvat kuivausuuniin, jossa ylimääräinen vesi poistuu. Lopulliseen mittaan sahaamisen jälkeen valmiit levyt pinotaan kuljetuslavoille ja siirretään varastoon.

Knauf valmistaa kipsilevyä uusimmalla tekniikalla Kankaanpäässä. Siellä hyödynnetään suurvoimalaitoskipsiä samoin kuin useilla yrityksen tehtailla eri puolilla Eurooppaa.

Voimalaitoskipsi muodostuu sivutuotteena hiilivoimalaitosten kaasujen puhdistuksessa. Se on jopa luonnonkipsiä puhtaampaa. Hyvän kiderakenteensa ja tasaisen laadun ansiosta voimalaitoskipsi on erinomaista raaka-ainetta kipsilevyjen valmistukseen.

Kipsiä syntyy voimalaitoksissa, joissa käytetään savukaasujen puhdistuksessa ns. märkämenetelmää. Sellaisia laitoksia on Suomessa kuusi. Knauf käyttää kaikkien laitosten tuottaman kipsin.

Voimalaitoskattilassa hiilen sisältämä rikki hapettuu rikkidioksidiksi, joka johdetaan kalkkikivilietteeseen (kalkkikivi on kalsiumkarbonaattia). Rikkidioksidi reagoi kalsiumkarbonaatin kanssa, jolloin syntyy kalsiumsulfaatin dihydraatti eli kipsi.

Tapahtuu reaktioketju, joka alkaa rikkidioksidin ja veden yhdistymisellä rikkihapokkeeksi ja edelleen rikkihapoksi. Kalkkikivi ja rikkihappo puolestaan reagoivat niin, että syntyy kipsiä eli kalsiumsulfaattia kahdella kidevedellä. Kristallisoitunut kipsi suodatetaan lietealtaasta.

Menetelmällä estetään rikkidioksidin pääsy luontoon ja näin vähennetään happamoitumista ja samalla saadaan puhdasta kipsiä raaka-aineeksi.

Teksti Hannu Hotakainen Kuvat Anja Tuomi ja Knauf Copyright www.hannuh.fi