Hae sivuilta

Kaikille tutut sakset

Oranssit Fiskarsin sakset ovat jo kunniakkaassa keski-iässä. Niiden historia ulottuu kuitenkin huomattavasti kauemmaksi, yli sadan vuoden päähän. Myös niiden syntytarina on mielenkiintoinen.

 

180x124_fiskarsin_sakset.jpg

Oranssikahvaisten saksien perhe on vuosi vuodelta yhä suurempi. Niiden rinnalle on tullut myös erikoissaksia, joiden kahvoissa on Fiskarsin toinen perusväri – musta. Se yhdistettynä oranssiin on tuttu erityisesti yrityksen puutarhavälineistä.

Eletään vuotta 1967. Itsenäinen Suomi on 50-vuotias. Fiskarsin saksien perusmalli on matkalla valmistukseen. Suunnittelija haluaa saksista mustat, punaiset tai vihreät. Prototyyppejä varten valmistuu useanvärisiä kahvoja. Myös oranssit, kun muovikoneessa sattuu olemaan sen väristä raaka-ainetta.

Tuloksena on neljä eriväristä prototyyppiä. Suosikeiksi nousevat musta ja  oranssi. Fiskarsilla järjestetään  sisäinen äänestys. Oranssit sakset voittavat!

Oranssi väri, Fiskars Orange, rekisteröitiin Suomessa viralliseksi tavaramerkiksi vuonna 2004 ja Yhdysvalloissa viime vuoden tammikuussa. Väriin päädyttiin sattuman kautta ja henkilökunnan äänestämänä.

Menestys yllätti

Loppupuolella 1950-lukua Fiskarsin johtajana oli Fjalar Holmberg. Häntä kiinnostivat uudet materiaalit ja tuotteet. Holmberg pyysi kahvatuotannon päällikköä Olof Bäckströmiä pohtimaan saksiin ergonomista muovikahvaa.

Muotoilusta ja kulttuurista kiinnostunut Bäckström innostui. Suunnittelua vauhdittivat tehtaalla toteutetut investoinnit uusiin hiomakoneisiin. Saksien teroituskulmat voitiin hioa tarkasti, joten kestävien terien valmistaminen oli mahdollista rationaalisesti ja korkeiden vaatimusten mukaisesti.

Oransseja saksia valmistettiin tuhannen kappaleen koe-erä. Se myytiin Tukholman Askossa muutamassa viikossa. 

Jo seuraavana vuonna oranssisilmäisiä tehtiin 30 000 paria. Niistä suurin osa vietiin ulkomaille.

Suosio oli taattu. Uudet sakset olivat mukavia käyttää, tehokkaita ja käytännöllisiä sekä lisäksi hinnaltaan kilpailukykyisiä. Menestystarina alkoi. Saksia on myyty maailmalle noin miljardi kappaletta. Se lienee lajissaan huikea ennätys.

Pieni suuri muutos

Ensimmäinen muutos alkuperäiseen malliin tehtiin vuonna 1970. Se oli niitti. Terän pinnan tasalle hiottu niitti korvattiin kupukantaisella pintaniitillä. Se kuitenkin aiheutti nivelen toiminnassa laadun epätasaisuutta. Kupukantainen niitti vaihdettiin tasapintaiseen, koholla olevaan.

Kehitystyö jatkui, kun saksituotannon johtajana aloitti Olavi Lindén vuonna 1971.

Ensimmäiset vasenkätiset sakset muotoiltiin vuonna 1972 peilikuvana oikeakätisestä mallista. Fiskarsista tuli vasenkätisten ergonomisten saksien massatuotannon edelläkävijä.

Vasenkätisiä saksia ei kuitenkaan tehty Fiskarsilla ensimmäistä kertaa. Jo 1800-luvulla oli valmistettu räätälinsaksia vasenkätisille.

Olavi Lindén on valloittava persoona ja innovatiivinen suunnittelija. Hän vetäytyy  usein kotiinsa verstaskammioon ja ilmestyy tehtaalle uuden prototyypin kanssa.

Lindénille on tärkeintä tuotteen toimivuus. Hänen suunnittelufilosofiansa mukaisesti toimivuus menee aina ulkonäön edelle. Ja teknologia, materiaali ja muotoilu ovat osa designia.

Olavi Lindén vannoo myös tiimityön nimeen. Hänen johdollaan Billnäsin tehtaalla tuotekehitysryhmä tekee yhteistyötä koko tuotantoprosessissa olevan henkilökunnan kanssa.

Uuden tuotteen pitää ratkaista jokin käyttäjän ongelma. Tuote pitää myös valmistaa tehokkaasti ja edullisesti. Muotoilun tulee korostaa laatua, turvallisuutta ja käytön mukavuutta.

Hänen mukaansa suunnittelu on pitkä prosessi, johon kaikki osallistuvat. Oranssikahvaiset sakset ovat erinomainen esimerkki ja symboli hyvästä muotoilusta ja toimivuudesta.

Virstanpylväitä vuosien varrelta

Takaisin 1970-luvulle. Vuonna 1975 Fiskarsin saksien teriin lisättiin viistehionta. Teroituskulmaksi valittiin 60 astetta. Se oli tutkimuksissa osoittautunut tehokkaaksi ja ennen kaikkea kestäväksi.

Suurin muutos tapahtui kuitenkin heti 1980-luvun alussa. Saksiin haluttiin lisää kestävyyttä. Kaikki oranssisaksien kahvamallit uusittiin. Muovin laatua parannettiin kestämään konepesua, painehöyryä, iskuja ja väsymistä.

1990-luvulla keskityttiin valmistusmenetelmän kehittämiseen. Viimeistelytyön tarve väheni laadun tasaisuudesta tinkimättä. Vuosikymmeniä käytetty nivelen niittikin vaihtui helpommin säädettävään ruuviin.

SORMIKAHVA

50x50_fiskarsin_sakset.jpgSormet tarvitsevat ympäröivää tukea hyvän ohjautuvuuden varmistamiseksi. Kahvan pinnan tulee olla tarkasti muotoiltu, jotta rasitus jakautuu tasaisesti. Tämä on tärkeää, sillä sormien ulkopinnan ohut nahka ei kestä puristusta.

PEUKALOKAHVA

Kädensijan silmä tukee peukalon tyveä raskaassa leikkuutyössä. Mahdollisimman suuret kantavat pinnat ihoa vasten vähentävät rasitusta ja vammoja. Leikattaessa sormet saavat aikaan kahvan kädensijassa vääntömomentin, jonka vastapainona on peukalon vinosti alaspäin suuntautuva voima.

Tekti Hannu Hotakainen Kuvat Anja Tuomi ja Fiskars Copyright www.hannuh.fi